Tehtävä 2C: Liikkuva kuva
Kuvataiteen opettaja Mikko haluaa opettaa kuvakokoja ja kuvakulmia, sekä tarinan rakentumista leikkauksen avulla televisiosarjoissa. Hän haluaa käyttää oppilaita kiinnostavia sarjoja ja esittää otteita Salatut elämät -sarjasta. Mikko on nauhoittanut sarjasta muutamia jaksoja, mutta on epävarma tarvitaanko nauhoittamiseen ja esittämiseen erillinen lupa. Sen monimutkaiseen hakemiseen ja mahdolliseen maksamiseen koululla ei ole resursseja. Tulisiko Mikon hankkia lupa ohjelmien nauhoittamiseen, vai onko lupa hankittu hänen puolestaan? Kerro myös koskeeko jokin tekijänoikeuden rajoitus (poikkeus) teosten esittämistä opetuksessa.
Opettajilla on tapana nauhoittaa opetuskäyttöön televisio-ohjelmia ja säilyttää niitä opettajanhuoneessa kasetteina ja DVD-levyinä. Osa tallenteista on todella vanhoja. Onko opetuskäyttöön nauhoitettujen ohjelmien säilytysaikaa rajoitettu? Joukossa on myös joitakin kokoillan elokuvia. Onko kokoillan elokuvien esittämiseen valmiiksi lupa, ja jos ei ole, mistä sen saa?
Mikko on löytänyt YouTubesta joitakin hyviä harrastelijavideoita, joita hän haluaisi esittää oppilaille videotykin kautta. Voiko Mikko esittää Youtubesta videoita ilman erillistä lupaa? Jos lupa tarvitaan, kuka sen voi antaa?
Salattujen elämien nauhoittaminen opetusta varten on sallittua (ks. http://www.kopiraitti.fi/audiovisuaalinen_aineisto/OPMn_kouluille_hankkima_lupa/fi_FI/TV/), koska Salkkarit on MTV3:n kotimainen televisiosarja. Opetusministeriön hankkima opetustallennelupa koskee YLEn (TV1, TV2, Teema ja FST5) kotimaisia ja yhteispohjoismaisia opetusohjelmia, ja kahden vuoden ajan saa tallentaa ja näyttää samojen kanavien muita televisio-ohjelmia. Vanhemmat täytyy hävittää. OPM on hankkinut luvan AV-tuottajien Tuotos ry:ltä. Kun luvanalaisia ohjelmia näyttää, on mainittava lähdetiedot. Jos Mikko haluaisi käyttää ulkomaista sarjaa opetuksessaan, tilanne olisi toinen: hän saisi itse hankkia luvan, jonka saaminen on hankalaa - keneltä kysyä?
Kokonaisten elokuvien katsominen on helpompaa, jos kyseessä on kotimainen elokuva. Tuotos ry. on sopinut OPM:n kanssa, että n. 300 kotimaista elokuvaa saa näyttää kouluissa - jos kunta on maksanut luvasta. Ulkomaisten elokuvien katsominen jäänee toiveeksi: keneltä kysyä?
YouTuben harrastelijavideot ovat yksityiskäyttöön. Jos niitä haluaa videotykin kautta oppilaille näyttää, pitää pyytää videotekijältä lupa - sekä näytettäessä mainittava tekijän tiedot. Joskus törmää taas luvankysymisen perusongelmaan: mistä tai keneltä kysyä?
Tuo sinun esille tuoma ongelma "keneltä kysyä" on käytännössäkin todellinen ongelma. Se on aina vähintäänkin aikaavievää (kuten toisen tehtävän A- ja C-vaihtoehdoissakin on todettu).
VastaaPoistaSitten on niitä teoksia joille ei ole tekijää tiedossa ollenkaan. Esimerkiksi valokuvaajalle syntyy aina oikeus kuvaan, myös silloin kun lomamatkalla lomailija ojentaa ohikulkijalle kameran pyytäen ottamaan kuvan. Kuvan lähettäminen vaikkapa Facebookiin vaatisi kuvan ottajalta luvan, mutta harvoinpa on enää tiedossa kuvan ottajan yhteystiedot tai edes nimi.
Ongelma voi tulla vastaan kaupallisesti julkaistussakin aineistossa. Keneltä kysyä jos tekijä on kuollut ja kustannusyhtiö konkurssissa?
Suomalainen sopimuslisenssijärjestelmä on tehty helpottamaan tätä ongelmaa, mutta se ei - kuten vastauksestasikin voi lukea - ulotu kaikkialle.
Olipa järkyttävä tajuta, että jos pyydän lomamatkalla jotain ohikulkijaa ottamaan itsestäni kuvan minun kamerallani, niin tuolle tuntemattomalle henkilölle jää oikeus tähän kuvaan. Tajusinko oikein? En ollut koskaan aiemmin ajatellut asiaa.
VastaaPoistaEntä jos YouTube-videon näyttöä varten haluaisi saada luvan, niin mistä tietää, onko videon ladannut ihminen kuvannut sen?
Ymmärsit kyllä oikein. Toinen asia on se, mitä hän tällä oikeudella voi tehdä, sillä hänhän ei itse saa kuvaa haltuunsa ja tuskin hänkään osaa etsiä kameran omistajaa enää käsiinsä. Valokuvaajan oikeus ei silti ole riippuvainen tilanteesta jolloin kuva otetaan, vaan oikeus tulee aina kuvauskoneiston laukaisijalle.
VastaaPoista(On olemassa yksi erityissäännös kuvattavan hyväksi, mikä koskee tilauksesta tehtävää muotokuvaa: tekijänoikeuslaki 27.2§ Tilauksesta tehtyyn muotokuvaan tekijä ei kuitenkaan saa käyttää oikeuttaan tilaajan tai, tämän kuoltua, hänen leskensä ja perillistensä suostumuksetta.)
Osuit aika hyvään ongelmaan tuolla jälkimmäisellä kysymyksellä. Käytännössähän ei aina voida tietää että onko luvan antanut oikeasti oikeudenomistaja. Luvan pyytäjän vilpitöntä mieltä ei suojata ja hän on velvollinen maksamaan hyvitystä oikeudenomistajalle, jos luvan antajalla ei ollutkaan oikeutta antaa lupaa. Maksetun hyvityksen määrän voi vaatia väärän luvan antajalta, mutta on tietysti toinen juttu miten se käytännössä onnistuu, jos hänellä ei ole varoja tai hän asuu eri maassa.